Paremman puutteessa? Lattea purkissa ja vähän viinilasillisessakin.

Tiedät varmaan tunteen, kun ei saa sitä mitä haluaisi. Joskus kuumana kesäpäivänä tekisi mieli kylmää juotavaa, mutta laukusta löytyy vain lämmennyt ja hiilihapoton jaffapullo. Ei kiitos. Tai kylmänä talvipäivänä tekisi mieli lämmin kuppi aitoa kaakaota, jonka päällä on vaahtokarkkeja. Mutta lähin vastaava on seuraavan ABC-myymälän itsepalvelutazzakone. Ei kiitos. Tai kun iltapäivällä väsyttää, ja haluaisi rentoutua ja viettää hetken aikaa ihan itsekseen, pitää luovan tauon, tuulettaa ajatuksiaan ja nähdä maailma uusin silmin (aivoin). Tekisi siis mieli hyvää lattea ja pari palaa tummaa suklaata. Mutta lähin mitä on saatavilla, on jääkaapissa oleva purkkilatte, jonka sait kävelykadulta ilmaisena näytekappaleena. No maistetaan.

Latte original /Valio eila 2,5 dl, kouluarvosana 6

Tuoteseloste:

Ainekset: pastöroitu vähärasvainen maito, sokeri, kahviuute (0,8%), stabilointiaine (karrageeni), aromit (vanilliini) ja D-vitamiini

Ravintosisältö 100g:

energia 230kJ/55 kcal

rasva 1,0g

hiilihydraatit 8,0g, josta sokeria 8,0g

proteiini 3,3g

suola 0,1g

kalsium 110mg

Paulig Frezza Latte 2,5 dl, kouluarvosana 6,5
Tuoteseloste:
Ainekset: vähälaktoosinen maito (90%), espresso kahvi (6,4%), sokeri, aromi, happamuudensäätöaine E500. Kofeiinia kahvista enintään 25mg/100ml.
Ravintosisältö 100g:
energia 60 kcal
rasva 1,8g
hiilihydraatit 7,7g, josta sokeria 7,7g
proteiini 3,1g
suola 0,13g
kalsium 110mg

Nämä kaksi purkkia tuli ostettua Viking Gracelta, josta ei, etsinnöistä huolimatta, löytynyt muunlaista lattea. Kouluarvosana: 5

Tämä yksilö taas on oma lukunsa. Viinilasillisessa on mutteripannussa keitettyä espressoa, ja maito on lämmitetty mikrossa. Omatekoista lattea siis. Päällä vaahtokarkkeja. Ei ollut liian ällöä, vaan oikeastaan tosi hyvää. Kun perustan oman kahvilan, tästä tulee sen hittituote. Sweet latte o'mine on sen nimi sitten.

Kahvinpaahtamisen lyhyt oppimäärä. Papu @Jyväskylä.

Kuka olisi voinut kuvitella edes vuosi sitten, että Jyväskylään tulisi oma kahvipaahtimo? No en ainakaan minä. Mutta Ristopekka Piirainen ja Virpi Hyvärinen kuvittelivat. He perustivat ja avasivat tänä vuonna Jyväskylän Yliopistonkadulle paahtimon nimeltä Papu. Loistava nimi! Kuulin, että tila olisi aikoinaan toiminut leipomona, mutta tämä on huhupuhetta. En huomannut kysyä pitikö huhu paikkaansa, kun tällä viikolla kävin kyseisessä paikassa. Kun Papua lähestyy, niin korttelin päähän saattaa haistaa hyvän kahvin tuoksun. Kun sitä seuraa, saapuu tämän näköiseen paikkaan:

Papu ei ole kahvila, mutta siellä on muutamia matalia ja korkeampia pöytiä ja erilaisia tuoleja pöytien ympärillä. Niillä on mukava istuskella, miettiä syntyjä syviä ja nauttia erikoiskahveja. Tai kuten minun tapauksessani, tehdä lehtihaastattelu innostavasta henkilöstä. Olin ajatellut ottaa tapani mukaan tavallisen latten, mutta koska oli mukavan lämmin sää, otinkin jäälaten. Se oli muuten todella hyvää! Siitä ei ole edes kuvaa muistona, koska janoissani join sen heti ja vasta lopuksi muistin, että olisi pitänyt ottaa kuva täydestä lasista. 

Kun keskustelumme oli ohi ja haastateltava lähtenyt, jäin vielä ottamaan Papusta kuvia. Sattui niin hyvin, että siellä oli juuri yksi satsi kahvipapuja tulossa uunista ulos, ja sain jäädä odottamaan valmistumista ja samalla kuulemaan kahvinpaahtamisen hienouksista. Vau, nostan lattelasia kahvinpaahtajille! Se onkin oikea tietotaitolaji. Yritin imeä tietoa itseeni kuin kuiva kahvipapu vettä, mutta en nyt heti lähtisi näillä tiedoilla pystyttämään uutta paahtimoa. Seuraavan kerran teen muistiinpanoja, sen verran mielenkiintoista asiaa se oli.

Tämän masiinan kanssa paahdetaan kahvipapuja Papussa. Jyväskylään tämä saapui Tampereelta. Kuvan ottohetkellä siellä oli 5kg papuja paahtumassa espressopaahdoksi. 

Pienestä pyöreästä luukusta kuvan keskellä näki kuinka pavut pyörivät ja paahtuivat. Vieressä oli luukku, mistä saattoi ottaa pari papua ja kokeilla niiden paahteisuutta.

Myyjä tsekkaa laitteen sivusta onko lämpötila oikea. Ei saa olla liian matala eikä liian korkea. Jokaiselle pavulle on omat lämpötilansa ja paahtoaikansa.

Tadaa! Kahvipavut ovat valmiita, uunin luukku avataan ja pavut syöksyvät "jäähdyttimeen". Huomaa höyry, mikä pavuista nousee. Olivathan ne yli 200 asteen lämpötilassa paahtumassa!

Näyttää vähän hattarakoneelta, mutta tässä siis papuja pyöritetään kunnes ne ovat tarpeeksi jäähtyneet ja valmiit pussitettaviksi. Parhaimmillaan ne ovat parin päivän päästä.

Tässä säkissä on raakoja kahvipapuja. Sain kokeilla niitä, ja ne ovat pieniä ja kovia. Paahtamisessa niiden tilavuus lähes kaksinkertaisuus, ja paino putoaa lähes puolella. 

Breakfast at Anna Blume's. Anna Blume @Berlin.

Katsokaa mikä maihtovaahto!!

 Kävin Berliinissä ekaa kertaa toukokuussa. Hieman jännitti mennä sinne, sillä kaikki olivat kehuneet kaupunkia kovasti. Mitä jos se tuottaisikin pettymyksen? Ei tuottanut. Vietin siellä vain yhden viikonlopun saksalaisen ystäväni kanssa, mutta hyvin ehdittiin kokea ja maistaa Berliiniä. Ystäväni oli saksalaisella järjestelmällisyyskyvyllään ottanut selvää mielenkiintoisista kohteista ja suunnisti siellä kuin vanha tekijä, vaikka ei itse asunutkaan siellä. Minä sain vain kulkea perässä ja nauttia olosta ja elosta. Lauantaina olimme lähes koko päivän ulkona kaupungilla, ja sää oli pääosin oikein hyvä. Sunnuntaina olimme suunnitelleet enemmän sisätiloissa oloa, ja silloin olikin huonompi ilma.

Kahvilat. Berliini on kahviloiden luvattu kaupunki. Toinen toistaan viihtyisämpiä kahviloita, ja meille sattui niin, että joka paikassa oli myös hyvää kahvia.

Brunssit. Ne ovat pikku hiljaa rantautumassa Suomeenkin, mutta siis hyvin pikku hiljaa ja aivan eri tasolla kuin Berliinissä. Siellä oli lähes joka kahvilassa viikonloppuisin brunssimahdollisuus, ja yleensä aamukymmenestä myöhään iltapäivään. Miksi tehdä kotona aamiaista, jos voi mennä viihtyisään lähikahvilaan, jossa pöydät notkuvat erilaisista kylmistä ja lämpimistä herkuista, voi tavata ystäviä ja viettää hyvän ruuan ja seuran ääressä pari tuntia? Brunssien hinnat olivat n. 7-15e. Yleensä juomat eivät kuuluneet hintaan. Mutta silti.

Lauantaiaamuna olimme majapaikkamme huudeilla Friedrichsheim -kaupunginosassa (itäistä puolta, nykyään suosittua hipster-seutua) brunssilla ja se maksoi 7.90. Seisovassa pöydässä oli kaikkea ihanaa.

Sunnuntaina päätimme kokeilla ystäväni paikallisen sukulaisen suosittelemaa kahvilaa Anna Blumea. Se sijaitsi lähempänä keskustaa, ja hinta oli vähän yli 10e. Olimme siellä noin 11 maissa, ja jono oli ulos asti (ja ulkona satoi), mutta päätimme silti jäädä -sillä sama tilanne olisi ollut varmaan muissakin paikoissa. Onneksi jono eteni suht nopeasti, ja kohta pääsimmekin jo istumaan ja tilaamaan.  Täällä ei ollut seisovaa pöytää, vaan brunssi tuotiin monikerroksisella tarjottimella. MINÄ HALUAN SELLAISEN KOTIIN! Vaikka jaksaisiko sitä kotona tehdä aamiaista tuollaiseen? Tuolla kahvilassa se tuntui niin ylelliseltä -arjen luksukselta- kun pöytään kannettiin tarjotin täynnä kaikenlaista hyvää tuoreiden kera tuoreiden sämpylöiden. Sämpylät tulivat erillisessä korissa.

Hedelmiä, juustoja, hilloja, erilaisia tahnoja ja levitteitä, juustoja, makkaroita, leikkeleitä, kalaa, vihanneksia… Ystäväni Andrea hymyilee iloisena. Hän tilasi itselleen teen, mikä tuotiin teepannussa. 

Anna Blumen kakkutiskiä. Kakkufriikkinä olisin halunnut maistaa kaikkia, mutta brunssin jälkeen ei kerta kaikkiaan mahtunut enää yhtään mitään! Schade!!

Anna Blume on myös kukkakauppa. Vessaa koristavat aidot ruusut.

Kahvila oli sisustettu kauniilla Art deco -tyylillä. Tämä yksityiskohta on kahvilasta.  Kuten myös vessaan johtava Herren Damen -kyltti, joka hyppäsi tuonne ylös enkä osaa enää palauttaa sitä tänne.

Anna Blume -kukkakauppa ja kahvila ulkoa. Pöydät ovat tyhjinä, koska ulkona satoi.

Tämä kuva liittyy kahvilaan vain siten, että se sijaitsi kahvilan läheisyydessä. KIRJAPUU, jossa oli luukkuja, joihin voi laittaa tai joista voi ottaa mukaansa kirjan. Hauska juttu!