Amerikan kansallisruoka: hampurilainen @New York

Eikö olekin ihastuttavan näköinen kuva tuo ylläoleva? Kuvasta voi oikein aistia juoman raikkauden ja viileyden. Ajattele, miltä se on maistunut sen jälkeen, kun on kävellyt koko päivän, monta kilometriä, kovassa helteessä. Jalat ovat jo aivan muussia, ja verensokeri on jossain miinusasteikolla. Sitten saat eteesi jääkylmän lemonadin, raikkaan, viileän, virkistävän juoman ja vielä tarjoiltuna näin hauskassa lasissa. Aah!

Tänä helteisenä päivänä olimme ensin kävelleet High Linen alusta sen puoliväliin. Sen jälkeen vietimme monta tuntia mainiossa Chelsea Marketissa. Sitten metrolla etelään, ja 9/11 muistopaikalle. Joka oli muuten todella koskettava paikka. One World Trade Center oli kaunis rakennus.

Sieltä kävelimme aina vain etelää kohti, ja menimme lautalla Staten Islandille ja vilkutimme Vapaudenpatsaalle. Sen jälkeen kävelyä Financial Districtillä (Wall Street, check). Viimeisillä voimillamme raahauduimme eteenpäin, kunnes löysimme kaikkien pilvenpiirtäjien keskeltä tämän kadun, mikä muistutti "vanhanajan" New Yorkia, ja katu oli täynnä eurooppalaishenkisiä ravintoloita. Me valitsimme kuitenkin mahdollisimman amerikkalaisen, Route 66 -nimisen ravintolan.

Hampurilainen, tuo Ameriikan lahja pikaruokavaltioille. Mutta hamppareita on olemassa myös muita kuin Mäkin tai Hesen hampparit. Tässä Route 66:n taideteos, mikä myös maistui taivaalliselta. Kasvishampparin välissä oli portobellosieni, rucolaa, tomaattia ja vuohenjuustoa. Ranskikset olivat made of sweet potato eli bataattiranskiksia. Huomattavasti parempia kuin normiranskikset!

Tässä erään seurueemme jäsenen annos: kuuluisaa pulled porkia ja amerikkalaista mac and cheeseä, makaronia juustossa /juustoa makaronissa. Oli kuulemma täyttä tavaraa, ei tarvinnnut enää sinä päivänä syödä!

Takaisin hampurilaisiin. Ennen matkaa olin suffaillut netissä, ja monilla palstoilla olin törmännyt hampurilaispaikkaan nimeltä Shake Shack. Monien mielestä sieltä saa Nykin parhaat hampparit. Alun perin Madison Square Parkiin perustettu hampurilaispaikka on laajentanut toimintaansa muutamaan muuhunkin paikkaan New Yorkissa. Yritimme eräänä päivänä mennä syömään Times Squaren lähistöllä olevaan paikkaan, mutta jono oli sen verran pitkä ja nälkä sen verran iso, että jätimme sen siltä kerralta. Veikkaan jonotusajaksi tuntia. Myös Madison Square Parkissa sijaitseva originaali paikka mainitaan ilmeisesti niin monessa matkaoppaassa, että siellä on pitkä jono aamusta iltaan. Me olimme onnekkaita, ja sattumalta löysimme juuri avataun Shake Shackin Brooklynin puolelta, sillan läheisyydestä.

Shake Shackin kasvishamppari-selfie. (Caution: Hot!) Taustalla näkyy itse Brooklyn Brige, juuri se silta, jota pitkin juostaan zombeja pakoon kaikissa jenkkizombieleffoissa. Hampurilainen oli maukas ja mehevä. Kasvispihvi oli pariloitu, ja siellä oli jotain hyvää juustoa sisällä. Kastike veti vertoja Hesen kastikkeelle. Kyllä, voin yhtyä Shake Shackiä ylistäviin postauksiin. Kun menen New Yorkiin joskus uudestaan, aion käydä Brooklynin puolella ihan vaan sen takia, että saan taas maistaa juurikin tätä hampparia, ja syödä sen rannalla niin, että katselen Manhattanin pilvenpiirtäjiä. Kuvittelen olevani leffassa, ei kuitenkaan zombie-sellaisessa.

Rapakon takana tapahtuu. Mutta mistä saa hyvää kahvia New Yorkissa?

Blogissani on ollut taukoa kahden viikon ajan, sillä olin Atlantin toisella puolella, New Yorkissa. Tähän reissuun mahtui monta "ekaa kertaa" kokemusta, lähtien siitä, että menomatkalla lähtö viivästyi lähes kolme tuntia (lentokonetta huollettiin, mikä toisaalta huolestutti, mutta toistaalta lohdutti) ja saimme Finnairilta 8 euron lahjakortin lentokentän myymälöihin. Minä päätin ottaa pehmeän laskun Jenkkeihin ja käytin sen transit-alueen Starbucksissa, jossa olin siis ekaa kertaa elämässäni. Starbucksissa, en transit-alueella. Suonissani saattaa virrata jonkin verran saksalaista verta, sillä halusin käyttää tuon huimat 8 euroa mahdollisimman optimaalisesti. Tulos: pieni kuppi latte mokkaa 5e ja hollantilainen siirappikeksi 2,5e. Jotenkin näin se meni, ihan tasan 8 euroa en saanut kasaan. Kuten kuvasta näkyy, Starbucksissa oli jo ameriikan mallia: pieni kuppi kahvia on saman kokoinen kuin iso kuppi Jyväskylän kävelykadulla. Kuvassa näkyy muuten myös matkalukemisekseni ostama kirja, Divergent -sarjan kolmas kirja Allegiant. Favourite genreni kirjallisuudessa on nuorten scifi-kirjat, erityisesti dystopiat. Meillä kaikilla on omat erikoisuutemme… (ja tähän on pakko lisätä, että en lukenut menomatkalla kirjaa ollenkaan, sillä olin ekaa kertaa niin isossa koneessa, että siellä oli selkänojan takana tv-ruutu, josta saattoi valita mitä leffoja katsoo. Katsoin, no, Divergentin ja Walter Mittyn ihmeellisen elämän.)

New Yorkista voisi tietysti kirjoittaa ja kertoa vaikka mitä. Saatanpa kirjoittaa siitä pari muutakin perjantaipostausta. Tässä postauksessa keskityn New Yorkin lattetarjontaan. Sanotaan, että New Yorkissa on kaikkea. Uskon sen, mutta jos etsit jotain tiettyä tuotetta, sitä saattaa olla vaikea löytää. Kuten esimerkiksi hyvää lattea. Starbucksin latte mokka oli juotavaa, mutta ei kovin hyvää. New Yorkissa en käynyt kertaakaan kyseisessä ketjuliikkeessä, vaikka niitä oli joka kadunkulmassa. Ehkä pyörin väärissä kaupunginosissa, mutta yhtäkään oikein erityisen hyvää kahvilaa, saatika erinomaista lattea, en löytänyt, mikä oli todellinen yllätys. Yksi syy "istutaan tässä kivassa kahvilassa kaikessa rauhassa ja katsotaan elämän menoa"  -löytämättömyyteen voi olla se, että kaikilla on koko ajan kauhea kiire. Ihmisillä ei ole yksinkertaisesti aikaa istua kahvilassa. Lisäksi heitä on niin paljon, että kahvilan tuoton kannalta on huono juttu, jos pöytään jää seurue istumaan ja juttelemaan kahvit juotuaan, sillä uusia maksavia asiakkaita olisi koko ajan tulossa. Parissa paikassa missä olimme, olikin pöytiin laitettu aikaraja, jota kahvila suositteli maksimi istuma-ajaksi. Barnes&Nobles -kirjakaupan kahvilassa se oli kuitenkin aika pitkä, jopa 20 minuuttia...


Seuraavat kaksi kuvaa ovat ensimmäisen NY aamun aamiaspaikastamme. Valitsimme paikan majapaikkamme suosituksen mukaan. Kyseessä on kahvila nimeltä Keko, joka oli erikoistunut kahveihin ja teihin. Puhelimen akku loppui, joten sain siitä vain kaksi kuvaa. Aamiainen ja latte ihan ok eli kouluarvosanalla 8.

Oli miten pieni tai iso paikka tahansa, siellä oli vähintään kaksi telkkaria.

Paikka oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Loppuviikosta testasimme B Cup Cafen, East villagen kaupunginosassa. Tätä kahvilaa sanottiin jollain nettipalstalla mahdollisimman Friends -tv-sarjan tyyppiseksi paikaksi. Siksi halusimme kokeilla tätä.

B Cup Cafe ulkoapäin. 

Ja sisältä. Tuotteet oli kirjoitettu hauskasti värikkäillä liiduilla liitutaululle. Kahvilassa oli rento meininki ja ilmainen wifi. 

Seuraavassa kuvassa on paikan cappuccino ja cafe latte. Mutta kumpi on kumpi? En enää edes muista. Kahvia tilatessa kysyttiin myös minkälaiseen maitoon se tehdään, ja vaihtoehtoja oli useita. Eri rasvapitoisuuksilla olevia tavallisia maitoja, mutta myös erikoismaitoja. Minä kokeilin mantelimaitoa. En tiedä johtuiko se siitä maidosta, mutta jälleen kerran, kahvi oli ihan ok -ei mitään erikoista.

Parhaat sohvat oli varattu, mutta löysimme mukavan ja rauhallisen paikan kahvilan yhdestä nurkasta. Kirjahyllystä olisi voinut ottaa luettavaa, joten ilmeisesti East Villagessa ei ole niin kiire kuin Manhattanin keskustassa. 

Kaikkea ei aina saa. Tällä kertaa en löytänyt New Yorkista täydellistä lattea, mutta löysin täydelliset Converset.